Puuh.

Enskari on selätetty. Työ oli kova, mutta kuten aina - se palkittiin.. Tarkoittaen onnistumisen tunnetta joka oli mieletön ja yleisökin eli ihan kivasti mukana. Neljä viikkoa sitten kun tultiin lomilta niin oli tilanne aika toisenlainen. Mutta hienosti muovattiin Saituri lavakelpoiseksi. Hyvät fiilikset jäi näytelmästä! Onnistuneen farssin oleennaiset tekijät: draivi ja tempo olivat kaikkien mielestä kohillaan. Toki regulaari näyttelijän tyytymättömyys kalvaa :) Asioita on tietenkin monia joita voisi tehdä aina vain paremmin ja paremmin.. ja kuten myös teenkin!

Legendan mukaan toinen näytös on aina perseestä. Niin noh, itse olen moisen kerran todistanut ja täten allekirjoittanut. Puhuvat että näyttelijäntyössä toistaminen on haaste verraton. Voipi olla. Mutta asenne ratkaisee? Pitää omalta osalta skarpata erityisesti hieman ontuvampiin kohtiin. Näyttelijänylpeys edellyttää sen!

Ah kun oli muuten mukavaa saada hieman suoraa palautetta näytelmästä ja omasta roolisuorituksesta. Sitä on kaiken muun lisäksi vuoden aikana kehittynyt myöskin rakentavan palautteen sietämisessä. Tilanne oli joskus vähän kenhompi..   Oli tossa eilen koekuvaukset pirkanmaan amk:n johki lyhäriin. Saas nähä kuka sinnekki eksyy. Toki olisi kiva päästä. Elokuvat kun ovat intohimoni ja sille alalle halajan. Siitä alkoikin sitten pienoinen "krapulaloma"  reilasin Kaijjjaaniin taas vaihteeks, ja ajattelin tossa piipahtaa kaupunginteatterissa. Aarresaari saa tällä kertaa näyttää sfäärinsä.

Ei kai tässä muuta. Ilmoja pitelee -20 ja risat + ihana tuisku<3

Terveisin,

Lauri aka. Mauri alias. Valére